SAFARI 2K16 - the coast

Hei vaan hei näin viiden kuukauden tauon jälkeen ihmiset. En edes viitsi sen kummemmin tän blogin totaalisesta kuolemisesta selitellä, kuin että kirjoitusmotivaatio katosi taivaan tuuliin, enkä viitsinyt sitten pakolla tänne tulla jotain tylsästi, innottomasti kirjoittelemaan. Nyt mulla on kuitenkin sellainen reissu takanapäin, että oli aivan pakko herättää tämä blogi henkiin vielä viimeisiä kertoja.

Tämä uskomaton reissuhan oli siis Rotary Clubin järjestämä Safari, kolmen viikon telttailuretki ympäri Australian. Idean tälle reissulle hakemiselle sain isosiskoltani, joka aikoinaan osallistui samalle safarille itsekin - kiitos sulle tuhannesti Iida, olisin jäänyt paitsi niin paljosta ilman tätä! Mukana meitä oli yhteensä 40 vaihto-oppilasta eri puolilta maailmaa: Saksasta, Unkarista, Puolasta Ranskasta, Sveitsistä, USA:sta, Braziliasta, Japanista, Grönlannista, Virosta sekä jopa tutuista pohjoismaista Tanskasta, Norjasta ja Ruotsistakin. Ainoana ei-rotarina en tuntenut yhtään ketään reissun alkaessa, mutta tähän porukkaan sisään pääseminen ei vienyt paljon paria tuntia kauempaa.

Mun safari alkoi 25. maaliskuuta kello 5.30, kun lähdin kohti juna-asemaa jättikokoinen laukku kädessäni ja makuupussi kainalossani, innoissani mutta hermostuneena. Tapasin ensimmäiset matkakaverini pienen junamatkan jälkeen ja mut otettiin iloisesti heti ryhmään mukaan; hermostuneisuus oli poissa nopeasti. Istuttiin ensimmäistä kertaa bussiin, jolla matkustamista oli edessäpäin lähemmäksi 8000 kilometriä. Poimittiin mukaan vielä pari ryhmää ihmisiä eri asemilta, ja matka oli valmis alkamaan.

Ensimmäisen päivän iltana saavuimme Port Macquarieen, ja olin hämmästynyt, kuinka nopeasti ystävien saaminen tapahtui. Kaikki tekivät parhaansa oppiakseen mahdollisimman monen ihmisen eksoottiset nimet sekä kotimaat, ja kaveriporukat alkoivat jo muodostua. Meille opetettiin, kuinka telttojen kokoaminen tapahtuu (neljä pegs? joilla kiinnitettiin teltta maahan, sekä tanko, jolla teltta pidettiin pystyssä: tarpeeksi helppoa jopa mulle) ja meidät jaettiin arvottuihin pareihin, sama käytäntö päti jokaisena telttailuyönä.

Port Macquariesta matkamme jatkui Byron Bayn hippikaupungin kautta Gold Coastilta Sunshine Coastille teemapuisto Dreamworldiin, sieltä yhä pohjoisempaan maaseudulle, viettäen yhden yön maatilalla Rockhamptonissa. Mitä pohjoisempaan ajettiin, siitä kuumemmaksi ja kosteammaksi ilma muuttui (täydennykseksi vain koska täällähän pohjoinen on päinvastoin lämpimämpi kuin etelä). Tämä kaikki tapahtui kolmessa päivässä, joiden aikana porukka lähentyi lähentymistään ja tässä vaiheessa jo tuntui, kuin olisimme tunteneet toisemme ikuisuuden.

Byron Bay

Byron Bay beach

Dreamworld

The whole crew

Driving at the countryside

A very australian photo for ya

Day number 5 vietettiin ajaen, ohitettiin muun muassa Kauriin kääntöpiiri (kyllä, piti käyttää kääntäjää tähän), joka on tällainen maantieteellinen leveyspiiri juttu, mistä en mielelläni selittäisi sen enempää, te varmasti tiedätte joita kiinnostaa hahah. Illalla saavuttiin mun ehdottomaan lempipaikkaan; Airlie Beachille. Pystytettiin teltat, hengailtiin ja fiilisteltiin tulevaa päivää.

Seuraavana aamuna herättiin aikaisin, pakattiin aurinkorasvat ja bikinit ja hypättiin bussiin kohti satamaa. Siellä jakauduttiin kahteen Ocean rafting -veneeseen, joilla lähdettiin huristelemaan kohti Whitsundays Islandseja. Tämän noin tunnin mittaisen venematkan aikana pysähdyttiin snorklailemaan kirkkaisiin vesiin, jonka jälkeen jatkettiin matkaa päätepysäkillemme Whitehaven Beachille. Sinne päästessä fiilis oli kyllä uskomaton, en ole ikinä nähnyt niin valkoista ja hienoa hiekkaa tai yhtä kristallinkirkasta vettä missään. Pienen näköalareitin ja rannalla nautitun lounaan jälkeen meidät päästettiin viettämään vapaa-aikaa. Se kulutettiin nauttien polttavasta auringosta, uskomattoman kirkkaasta, lämpimästä vedestä ja hiekalla toteutetusta ihon kuorinnasta. Illalla ajelimme takaisin leiriin, kamerat täynnä kuvia, joista tekin saitte murto-osan tähän postaukseen.

Ocean Rafting

With my German girl Phelina

Anna, Phelina, Estelle & me

Lookout view

Besties

Anna and me

Lotta from Estonia

The traditional photo haha

Ja matka jatkui taas bussilla. Seuraava pysäkki oli Cairns, jonne saavuimme iltapäivästä ja Night Markets tsekkattiin illalla. Seuraavana päivänä lähdimme aamusta taas liikkeelle, pienellä laivalla? kohti The Great Barrier Reefia. Pääsin sukeltamaan ensimmäistä kertaa!! Tästä seuraavista parin päivän korvakivuista huolimatta en olisi jättänyt välistä mistään hinnasta. Se tunne hiljaisuudessa veden alla on jotain sanoinkuvailematonta ja vieläpä Barrier Reefillä, en unohda tätä varmasti koskaan. Sukelluksen lisäksi käytiin myös snoklailemassa pariin kertaan ja näin muun muassa kaksi pikkuhaita, nemokaloja ja merikilpikonnan. Rastin yli ainakin kolme kohtaa Bucket-listaltani tämän päivän jälkeen.

Viimeisenä Cairns päivänä mentiin tsekkaamaan erilaisiä näköalapaikkoja vuoristoissa sekä kolme eri vesiputousta. Kaikki meni mahtavasti kunnes viimeisellä vesiputouksella yksi pojista liukastui ja lensi pää edellä kiveen, otsa auki ja sairaalaan tikattavaksi. Se oli kuitenkin ainut vahinko reissulla ja Marc pääsi lentämään normaalisti seuraavana päivänä, eli loppupeleissä selvittiin tästä vain säikähdyksellä ja parilla tikillä.

Snorkling with Baptiste

Concentrating on my gopro more than diving ahah

Lookout point with Emma

Pyydän anteeksi tästä superpitkästä postauksesta, mutta en vaan voinut jättää yhtäkään näistä asioista sanomatta tai kuvista lisäämättä hahah. Tiedossa on vielä toinenkin postaus, Central of Australia:sta ja mahdollisesti videokin, jonka luultavasti lisään facebookin puolelle. Toivottavasti nautitte kuvista,
ensi kertaan,
Elina

Halfway through & too many photos

Viime viikolla, ekaa kertaa pitkästä aikaa, otin läppärin esiin ja kirjoitin tänne blogiin pitkän postauksen ihan ilman että kukaan ehti mua muistuttaa asiasta. Painoin "julkaise" - nappia ja poistuin sivulta. Koko teksti jota parisen tuntia kirjoittelin ja tuunailin olikin sitten kadonnut taivaan tuuliin. Karma's a bitch I guess. No, täällä mä taas kirjoittelen, vähän katkerana mutta kuitenkin. 

Kirjoitellessani viimeksi tajusin, että hui kamala, joulukuun alkuhan on ihan pian. Mulle tulee siis täyteen viisi kuukautta, puoliväli mun ajasta Australiassa. Vaikka viimeinen kuukausi tai vähän pidempäänkin täällä ei ole ollut mitään unelmaa, aika liitää silti kuin siivillä. On ihan uskomatonta kuinka paljon tässä viidessä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua.

Sattuneesta syystä mun kaveriporukka on muuttunut ihan täysin. Koulussa istun parissa eri porukassa ja mulla on jonkin verran läheisiä kavereita sekä monen monta niitä vähemmän läheisiä. Sinead ei käy enää koulua, koska hän dropped out (en tiedä miten tän selittäis, mutta jotkut täällä siis lopettaa koulun parin viimeisen vuoden aikana ja aloittaa kokopäivätyön tai ammattikoulun). Tuntuu, ettei enää edes oikein nähdä ikinä, kun mä oon koulussa ja Sinead töissä, joka toki kyllä vähän harmittaa. Tullaan edelleen tosi hyvin toimeen mutta ei vaan vietetä aikaa yhdessä samalla lailla kuin alussa. Meidän yhteinen kaveri kertoi myös, että Sinead pitää mua ihan omana siskonaan. Otin tän todella suurena kohteliaisuutena ja tunnen kyllä itse ihan samalla lailla.

Koulua on enää noin kolme ja puoli viikkoa jäljellä ja kaikenlaiset assessment taskit painavat päälle. Toi käsite on vähän vaikea selittää, mutta se on käytännössä sellanen isompi "työ" joka tehdään kotona ja niitä on oikeastaan joka aineesta yksi vähän ennen loman alkua. Esimerkiksi liikunnasta me ollaan pidetty pareittain kolme noin puolen tunnin sessionia lajeista, jotka meille määrättiin. Mun pari ei ollut koulussa ja oltiin jo muutenkin muista jäljessä, joten valmensin sitten yksin meidän liikuntaryhmälle AFL:llää eli Australian Footballia. Vähän jännitti kun en sanastosta tai lajin säännöistä oikein mitään tiennyt. Mulle annettiin kuitenkin valmis ohjelma mistä valmentaa ja ilman pahempia sönkkäyksiä selviydyinkin tästä yllättävän hyvin. Matikan testissä, josta meille ei etukäteen kerrottu, sijoitun kolmanneksi meidän luokasta, ylitin itseni englannin kirjoitelmassa, mun kuviksen ryhmä on ihan mahtava ja köksässä tehdään jälkiruokia nää pari viimeistä jaksoa. Koulu on siis erittäin mukavaa tällä hetkellä.

Marraskuu on ollut mulla aika hiljainen. On tullut oltua vähän liiankin paljon kotona, mikä aiheuttaa totta kai tietynlaista ahdistumista, että hukkaan aikaani. Yli pari viikkoa kestänyt sade on myös osana vaikuttanut tähän sisällä pysyttelyyn. Nyt parina päivänä oon kuitenkin käynyt sellaisia keskusteluja niin suomalaisten kuin australialaistenkin kanssa, että oon päättänyt tästä eteenpäin ottaa kaiken kaikesta irti. Mun kesän bucketlistalla on muun muassa surffikurssi lähirannalla, ihan minkä tahansa harrastuksen aloittaminen ja mahdollisesti suunnitteille otettu reissu Byron Bayhyn.

Ihan sisällä yksin olemiseen tää aika ei kuitenkaan oo kulunut. Sateesta huolimatta oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja lenkkeillyt paljon, sekä ruvennut taas käymään salilla. Paremman olon huomaa heti, niin psyykkisesti kuin fyysisestikkin. Pari reissua on myös tullut tehtyä. Noin kolme viikkoa sitten lähdin yksin junalla Sydneyyn viettämään siellä shoppailu-/suomenpuhumispäivän Jennan kanssa, jonka jälkeen hän tuli tänne meille yhdeksi yöksi. Kokemusten vaihtaminen on vaihtareiden kanssa kyllä aivan mahtavaa, kun huomaa, kuinka moneen asiaan voi samaistua toisen kanssa. Toinen reissu oli viime viikon alussa, lähdettiin Sandran ja Lyndonin kanssa pariksi päiväksi taas ihastelemaan Bluen Mountainsin maisemia ja pikkukyliä. Rakastan sitä paikkaa niin paljon, sen maaseutu- ja vuorimaisemia ja hiljaisuutta. Eilen oltiin samalla porukalla lähikaupungissa olevassa Koala Parkissa tsekkaamassa ihania aussieläimiä. Siellä oli myös pieni alue jossa ympärillä hyppi vapaana pieniä kenguruita ja niitä sai vapaasti syöttää ja silittää. Olin innoissani kuin pikkulapsi ja sen huomaa kyllä kuvista, jotka Sandra musta napsi. Siellä oli siis myös koalia, jotka on niiiin söpöjä ja vaikka mitä outoja aussilintuja, joista suurimman osan olin kuitenkin nähnyt ihan vapaana luonnossa.

Jouluun on enää apua mitä, kuukausi aikaa?!! Suomeen on vissiin tullut lumi ja täällä sain vähän esimakua kesän säistä kun viime viikolla mittari näytti 42 astetta. Vähän meinas suomitytölle tulla hiki, mutta lähiranta ja uiskentelu helpotti oloa. Eihän sitä joulufiilistä näissä säissä hirveästi saa, mutta ei mulla siitä mitenkään haikea mieli oo kun tiedän, että ensi joulun vietän kuitenkin taas koti-Suomessa. Ymmärrän ihan täysin nyt miksei joulu oo niin iso juttu täällä. 

Tänään mulla on vielä ohjelmassa rantareissu ja ehkä uusin nälkäpeli elokuvissa. Pääsin koulusta jo 12.30 ja ulkona on 25 astetta ja täyttä auringonpaistetta. Kaikki ihan hyvin siis tänään. Tässä kaikki mulla tältä kertaa, have a nice day everyone!

Elina

What's going on

Well, it's not that simple. Mun lokakuu on ollut aika myrskyinen. Paljon on tapahtunut kaikenlaista, ja toisaalta taas ei. Overthinking on aiheuttanut mulle päänsärkyä, pahaa mieltä ja masennusta, niin kuin sillä usein on tapana. Toki tällä mun yliajattelullakin on ollut syynsä, eikä ongelmien alkuperä ole täysin vain mun oman pään tuotoksia. Ehkä tämä on se mun kriisi, josta viisaammat, muun muassa oma isoveli mua varoitteli. Ainakin ainekset tuohon kyseiseen kulttuurishokin vaiheeseen ovat reseptin mukaiset: kaikki tehdään niin huonosti ja väärin täällä Australiassa, pyh nämä mitään "laid-back" ihmisiä ole ja kirsikaksi kakun päälle vielä nämä hemmetin kärpäset, jotka lentävät silmille ja suuhun ja joita riittää vaikka kymmenen yhtä ihmistä kohti. (toivottavasti listan viimeinen kohta selittää kuinka kovin huonosti mulla täällä menee)

  Se asia, joka mut lähiaikoina on saanut välillä mahdottomankin surulliseksi, vihaiseksi ja mitättömän tuntuiseksi on tämä käsittämätön high school drama. Kun olet pitkän aikaa jollekin niin tärkeä, teette kaiken yhdessä ja vietätte aikaa ja yhtäkkiä hän kohtelee sua kuin ilmaa, etkä saa asialle ikinä mitään selitystä. Kun lähdet kaveriporukalla bileisiin, mutta illan aikana sut jätetään yksin ja kun kysyt "kaveriltasi" onko hän nähnyt muita, sulle tokaistaan "I don't fucking know where they are". Kun sulle yksinkertasesti ollaan ilkeitä ja kaksinaamaisia sen jälkeen, kun on esitetty, että ollaan ystäviä. Johdetaan harhaan ja sitten hylätään. Mun käsitys ystävyydestä ei todellakaan kuulosta tältä. En siedä tuollaista käytöstä, se on mun mielestä niin tarpeetonta ja naurettavaa. Se saa mut erittäin surulliseksi ja pettyneeksi itseäni kohtaan.

  Kiitos ystävälleni Lauralle, joka uskomattoman hyvin kirjoitetulla vaihtariblogillaan innosti muakin kirjoittamaan rehellisemmin huonoistakin asioista. Parin viikon pahimman kriisin, muutaman luvattoman pitkän Suomeen kohdistuneen skypepuhelun ja uudelleen asennoitumisen jälkeen elämä ei ehkä kuitenkaan ole niin kamalaa. On kummallista, miten huonot jaksot saakin arvostamaan pieniä ja isompia asioita joista olla kiitollinen. Ihmiset, jotka jaksavat joka kerta hymyillä ja kysyä kuulumisia. Mahtava olo hyvän treenin jälkeen. Aurinkoinen, lämmin sää. Jokaviikkoiseksi rutiiniksi muodostunut TV-sarjan seuraaminen hostvanhempien kanssa kera jäätelöannoksen. Ystävät ja perhe Suomessa (ja Ranskassa ja USA:ssa, missä nyt meettekään). Olen ymmärtänyt, että vaikka aina elämä täällä ei olisikaan täynnä ohjelmaa ja hauskuutta, vaikka en ole löytänyt todellisia sydänystäviä täältä ja vaikka joskus epäonnistun, sitä ei kannata murehtia liikaa. Olen kuitenkin Australiassa, elämässä vuotta josta niin kauan unelmoin, joten voin yhtä hyvin ottaa kaiken irti ja nauttia täysillä asioista, jotka mulla on hyvin. Tänne on joka tapauksessa tultu kasvamaan, ja ainut keino tähän on varmaankin vaikeuksien kautta.

These ladies

  Tällaista tekstiä tällä kertaa! Nopea muistutus tähän loppuun, että sosiaalinen media ei kerro kaikkea, ei todellakaan. Vaikka näyttäisi, että mun tai jonkun muun vaihtarin elämä olisi täydellistä pelkästään Instagram -käyttäjän perusteella, kerron teille, että tämä mitä todennäköisemmin ei ole totuus. Jos kuitenkin mun elämä kiinnostaa Instagraminkin kannalta, mut löytää sieltä nimellä elinalatvala_. Sitä myös päivittelen melko tiheään tahtiin toisin kuin tätä blogia, joka aina meinaa kummasti unohtua, hupsis. Nauttikaahan torstaipäivästänne ja tulevasta Halloweenistä jokainen!

Elina

Queensland

Hello taas liian pitkästä aikaa! Kolme viikkoa vierähtänyt, kokeet takanapäin (tuloksia en ikinä saanut tietää ja ehkä ihan hyvä niin) ja samoin jo melkein lomatkin. Queenslandissakin oon ehtinyt piipahtamaan ja koska tähän kolmeen viikkoon ei juurikaan muuta kummallista ole mahtunut niin päätin tästä kyseisestä reissusta tulla teille kirjoittelemaan.

Aloitetaanpa siis ihan alusta. Viime postauksessa jo taisin mainita näistä suunnitelmista. Sen jälkeen pari viikkoa menikin melkoisessa hullunmyllyssä kun ruvettiin lentolippujen oston jälkeen (hups) selvittelemään onko mun yksin matkustaminen edes luvallista. Parin tahon mukaan se oli, mutta parin ei ja sen kanssa sitten kamppailtiin hampaat irvessä. Lopulta kysyttiin Suomen päästä lupaa ja kun se saatiin, hirvittävän säädön jälkeen oli vihdoin varmaa että lähden. Innostus ja onni oli siten vieläkin suurempi kun matka kävi Newcastlen lentokentälle ja sieltä Brisbaneen matkaavaan koneeseen.

Frozen yoghurt on täällä jotain niin täydellistä

Burleigh Point

Lentokentällä mua vastalla oli Anni, suomalainen vaihtari jonka hostperheessä yövyin nuo neljä päivää. Olin todella hämmästynyt kuinka oudolta tuntui puhua Suomea jonkun kanssa kasvokkain, sitä kun en ollut tehnyt kuin kerran aikaisemmin täällä oloni aikana. Lähtihän se siitä sitten nopeasti luistamaan ja juttua kyllä riitti kummallakin jaettavaksi omalta osaltaan parista ekasta kuukaudesta. Muiden vaihtareiden kanssa puhumisessa parasta on, kuinka toinen voi oikeasti samaistua sun tunteisiin kun muut eivät siihen oikeastaan täydellisesti voi koskaan pystyä.

Aikataulu oli meillä kaikille neljälle päivälle todella tiivis, eikä "kotona" ehditty paljon muuta kuin nukkua, mikä sopi mulle hetken hiljaiselon jälkeen paremmin kuin hyvin. Saavuin perille siis tiistaina illalla, ja silloin käytiin vain nopeasti kaupassa, vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja painuttiin pehkuihin. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä meillä oli ohjelmassa Brisbane ja siellä South Bank, joka oli siis tuollainen laguuni keskellä kaupunkia, ihanien kahviloiden ja ruokapaikkojen ympäröimänä. Mukaan liittyi myös pari muuta talvilähdöllä tullutta suomivaihtaria, Daniela ja Silja. Istuskeltiin auringossa laguuni ja pilvenpiirtäjät maisemana edessä, kierreltiin kivoja vaatekauppoja Brisbanen keskustassa ja illalla mä ja Anni käytiin vielä kahdestaan syömässä. Sen jälkeen meidän ilta olikin melkoinen katastrofi kun kahvintilaaminen meni pieleen, juostiin väärään suuntaan kun junan lähtöön oli viisi minuuttia, ei päästy oikealla pysäkillä junasta ulos, jouduttiin kyydin puutteessa soittamaan taksi ja taisteltiin tunnin ajan yrittäen tappaa sisälle päässyttä jättihämähäkkiä. Itkun ja naurun sekaisin tuntein nukkumaanmeno tuntui paremmalta kuin loistavalta idealta tuon illan jälkeen.

South Bank, joka ei todellakaan päässyt oikeuksiinsa kuvissa :(

Brissy

Daniela meikä ja Anni

Seuraavana parina aamuna otettiin juna Gold Coastille Surfers Paradiseen. Ekana päivänä siellä kierreltiin parit kaupat ja makoiltiin urheasti Surfers Paradisen rannalla vaikka hiekkaa lensi joka paikkaan järkyttävän tuulen takia. Fiksuina tyttöinä löydettiin kuitenkin tuulensuojaisa paikka, jossa olikin paljon mukavampi ja lämpimämpi olla loppuaika. Beachin jälkeen pääsin ekan kerran elämässäni Sushi Train -ravintolaan, eli siis sellaiseen, jossa sushit pyörii pieninä annoksina sellasella liukuhihnalla, josta saa itse valita mitä haluaa. Rakastuin ihan täysin, sushi on niiiin mun lempparia.

 Otettiin juna kotiin melko aikaisin ja käytiin matkan varrella kahvilla ja ostamassa värkit makaroonilaatikkoon, joka samana iltana sitten väsättiin. Vaikka juusto unohtuikin ja ketsuppi puuttui kokonaan, maistui kyllä uskomattoman hyvältä tällainen perus suomiruoka pitkästä aikaa.

Toisena Gold Coast-päivänä matkattiin suoraan bussilla vähän Surfers Paradisesta pidemmälle, paikkaan nimeltä Burleigh Point, joka on osa samaa rantaa. Lyhyen kävelyreitin jälkeen saavuttiin mun kokemusten tähän mennessä täydellisimpään paikkaan Australiassa. Matalaa turkoosinläpinäkyvää vettä, vitivalkoista hiekkaa ja aurinko, tarviiko muuta edes kertoa.

Kun oltiin otettu Burleighissä aurinkoa tarpeeksemme, tai no oikeastaan kun alkoi yllättäen satamaan, lähdettiin taas Surfersiin, jossa tällä kertaa odotti suomivaihtarit Silja ja Peppi. Käytiin lounaalla kivassa raflassa, vaihdeltiin kokemuksia ja naurettiin, kierreltiin kauppoja ja lähdettiin illalla junalla kotiin. 

Tuli kotoisat Suomiajat mieleen, kun kahvia tuli juotua 2-3 kuppia päivässä Annin kanssa.

Yummyyy

Reissun kruunasi päivä Dreamworldissa, Australian suurimmassa huvipuistossa. Nautittiin jälleen kerran aamukahvit, jonka jälkeen testattiin kaikki hurjimmat laitteet ja lasersota, olo kuin pikkulapsella. Kahden aikoihin alkoi taas satamaan (Queenslandissa ei kuulemma sada oikeastaan ikinä, mutta mun tuurilla satoi poikkeuksellisesti kahtena päivänä mun neljästä päivästä), joten istuttiin hetken sisällä odotellen sateen loppumista, missä ei onneksi lopulta mennyt kovin kauan. Käytiin vielä loput must -laitteet läpi ja lähdettiin sitten junalla kodin kautta ravintolaan, josta pikku säädön jälkeen juna-asemalle jälleen. Anni saatteli mut puoleenväliin lentokenttäjunalla, ja lopun matkasta menin yksin. Oli todella haikea sanoa hyvästit, tietäen että seuraavan kerran nähdään luultavasti vasta viiden kuukauden päästä ja että meidän pieni "loma vaihtovuodesta" oli tullut päätökseen. Oli se kotiin tuleminenkin lopulta kivaa, reissun aikana sattuneista syistä opin arvostamaan juuri mun omaa asuinpaikkaa ja perhettä. Loppulomalle on luvattu onneksi aurinkoista ja lämmintä säätä ja kouluun palataan pitkän viikonlopun (johon kuuluu kuulemma footyn katsomista tv:stä ja barbequea) jälkeen tiistaina. Nauttikaa te syksystä ja koko ajan kylmenevistä säistä, mä toivotan erittäin tervetulleeksi kevään kuumat säät ja edessä häämöttävän kesän :)))))

Till the next time, Elina